Yhdistyksestä Menierentauti Menierentauti lyhyesti Tinnitus Ruokavalio Tapahtumakalenteri Linkit Jäseneksi
 Yhteystiedot Alkuun


Masennus ja työuupumus                                                        

            - saattaa olla kyyninen työn suhteen ja syyllistää muita uupumuksestaan. Mutta hän kokee edelleen itsensä tärkeäksi ja hänellä
              on tulevaisuuden tavoitteita.   
            - työuupumusta ei pidetä sairautena
            - työuupumus ei tarvitse lääkitystä ensisijaisena hoitona. Lääkityksestä voi jopa olla enemmän haittaa kuin hyötyä.
            - työuupumuksen perussyiden etsiminen ja niihin vaikuttaminen tuo parhaita hoitotuloksia.

            - on menettänyt kaiken uskonsa tulevaisuuteen, siellä häämöttää vain musta aukko.
            - hän tuntee itsensä täysin tarpeettomaksi ja alkaa vihata itseään.
            - kaikki mitä elämänvarrella on tapahtunut, tuntuu olevan täynnä virheratkaisuja ja täysin omaa syytä.
            - vakava masennus on diagnosoitu pitkäaikainen mielialahäiriön tila, mikä voi hoitamattomana johtaa
              pysyvään sairauteen.
            - vakava masennus vaatii aina ammattiapua ja tehokasta hoitoa.
            - useimmille on lääkehoito ainakin aluksi välttämätön apu mielen tasapainon palauttamiseksi.
            - hyviin hoitotuloksiin voidaan päästä myös terapiahoidolla.
            - paras apu tulee useimmille potilaille tutkimusten mukaan yhdistetystä lääke- ja terapiahoidosta.
               (lähde: Kari Siimes, mielikirjat KS 2006)

Arkikielessä masennus tarkoittaa usein hetkellistä masennuksen tunnetta, joka on täysin normaali reaktio menetykseen,
epäonnistumiseen ja pettymykseen. Masentuneella mielialalla tarkoitetaan masentuneisuuden muuttumista hetkellisestä pysyväksi tunnevireeksi, joka on kestänyt useita päiviä, viikkoja tai joskus vuosia.

Sairaudeksi luokiteltava depressio eli masennustila voi kestää yleensä kuukausia, jopa vuosia. Sen tyypillisiä oireita ovat masentuneen mielialan ohella esiintyvä mielihyväntunteiden ja kiinnostuksen häviäminen; univaikeudet, keskittymiskyvyttömyys ja päättämättömyys, alemmuuden ja arvottomuuden tunteet, korostuneet ja perusteettomat syyllisyydentunteet, ajatusten keskittyminen kuolemaan ja itsetuhoon, ruokahaluttomuus ja psykomotorinen hidastuminen tai kiihtymys.

Mitä fobia on?

Fobiaksi sanotaan pelkoa, joka on tilanteeseen nähden aivan liian voimakas ja täysin suhteeton. Pelko-oireinen tietää, että hänen
pelkonsa on järjenvastainen. Siitä huolimatta hän pelkää ja välttää pelkäämiään tilanteita niin tarkoin, että pelko alkaa haitata
hänen elämäänsä. Pelkääminen on monissa yhteyksissä aivan normaalia, mutta jos pelko on niin voimakas, että henkilö ei uskalla
tehdä sellaista mitä hän oikeastaan haluaa, silloin hänellä on luultavasti fobia. Joku voi pelätä hämähäkkejä ja pitää niitä erittäin
epämiellyttävinä. Mutta jos hän ei katso televisiota, ei lähde maalle, ei istu kesällä ulkona tai mene kellariin pesutupaan sen takia,
että hän pelkää näkevänsä hämähäkin, silloin hän pelkää niin paljon, että pelko haittaa hänen elämäänsä.

Yleistynyt ahdistuneisuus

Yleistyneestä ahdistuneisuudesta kärsivä kokee liiallista pelkoa ja huolestuu erilaisista tapahtumista ja toiminnoista, jotka voivat
liittyä työsuorituksiin, raha-asioihin, lapsiin tai omaan terveyteen. Ahdistuneisuutta on vaikea hallita. Oireina voivat olla levottomuus,
kireys ja jännittyneisyys, väsyminen, keskittymisvaikeudet, jännittämisestä johtuvat fyysiset kivut, ärtyneisyys ja univaikeudet.
Yleistyneet ahdistuneisuuden diagnostisena kriteerinä on, että ahdistuneisuus vaikuttaa koko toimintakykyyn voimakkaasti. Myös
sosiaaliseen fobiaan liittyy ahdistusta tulossa olevista sosiaalisista tilanteista. Yleistyneestä ahdistuneisuudesta kärsivä huolestuu
kuitenkin useista eri tilanteista. Jotkin oireet, esimerkiksi univaikeudet, päänsärky ja kuolemanpelko, ovat myös tavallisempia
yleistyneessä ahdistuneisuudessa.  Toisaalta siihen liittyy vähemmän ruumiillisia reaktioita kuten hikoilua, punastumista ja hengenahdistusta.


Paniikkikohatuksen oireet

Jotta tila diagnosoitaisiin paniikkikohtaukseksi, henkilöllä on oltava vähintään neljä seuraavista oireista:
 (lähde: Fobiat, Kerstin Hellström 2000)

Hypokondria

Hypokondria määritellään sanakirjassa sairaalloiseksi sairauden peloksi. Mutta hypokondriasta kärsivä ei omasta mielestään
"luule", hän on aivan vakuuttunut siitä, että hänellä on sairaus, joka johtaa väistämättä kuolemaan. Hän ahdistuu voimakkaasti
ja pyrkii kaikin keinoin estämään tätä tapahtumasta. Jos henkilöllä on jokin sairaus, hän saattaa huolestua siitä, että sairaus pahenee.
Huolestuminen on silloin aivan ymmärrettävää. Alituinen sairastuminen ja kuoleman pelkääminen vaikuttaa kuitenkin elämään
haitallisesti.

Hypokondria muistuttaa ahdistuneisuushäiriötä ja samoin kuin fobioihin siihenkin liittyy invalidisoivaa huolestuneisuutta siitä,
että jotakin pahempaa tulee tapahtumaan. Toisinaan asiakkaat ovat diagnosoineet itse itsensä sanomalla, että heillä
on sairauksien fobia. Hypokondriaa voi kuvata juuri siten. Hypokondrikko tarkkailee kaikkia kehon sisäisiä ja ulkoisia merkkejä
ja epäilee niitä vaarallisen sairauden oireiksi. Hän pohtii, mistä sairaudesta on kysymys ja miten vaarallista se on. Hän alkaa hakea
varmoja merkkejä. Varmistuakseen omasta sairaudestaan hän lukee lääkärikirjoja ja muuta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, käy eri
lääkäreillä ja puhuu muiden kanssa erilaisista riskeistä. Näin hän siis kiinnittää yhä enemmän huomiota omaan kehoonsa.

Kun hypokondrikko on lääkärin tutkittavana, lääkäri ehkä sanoo, että hän voi olla rauhassa, sillä kaikki vaikuttaa olevan kunnossa.
Hän rauhoittuukin, mutta vain hetkeksi. Sillä lääkärihän sanoi, että kaikki vaikutti olevan kunnossa. Asiasta ei siis voi olla aivan varma.
Hän huolestuu entistä enemmän ja käy ehkä useamman asiantuntijan puheilla. Hän on nyt täysin keskittynyt tarkkailemaan pienintäkin
muutosta kehossaan ja tulkitsee kaikki merkit vaarallisiksi. Jotkut eivät mene ollenkaan lääkäriin, koska he pelkäävät niin kovasti
mahdollista sairauttaan. Sen sijaan he yrittävät itse tehdä diagnoosin, päätyvät usein kaikkein pahimpaan vaihtoehtoon ja uskovat
kuolevansa siihen. Hypokondria on yhtä yleinen naisilla kuin miehillä ja arviolta 4-9 prosenttia kaikista lääkärinhoitoon hakeutuvista
kärsii tästä vaivasta. Ongelmat alkavat usemmiten vasta aikuisiällä ja taustalla on yleensä oma tai jonkun läheisen vakava sairaus.
(lähde: Fobiat, Kerstin Hellström 2000)

lue aiheesta lisää

Apua on saatavilla

Jos huomaa kärsivänsä fobiasta, mitä voi tehdä päästäkseen siitä eroon? Ensin on ymmärrettävä, että fobiassa ei ole mitään hävettävää.
Kannattaa muistaa, ettei ole yksin ja että apua on saatavilla. Hae apua, jos fobia häiritsee ja hallitsee elämääsi. Sinun on itse hallittava
elämääsi, et saa antaa fobian hallita sitä. Pelko-oireisen kannattaa hakeutua kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan perehtyneen psykoterapeutin
hoitoon. Kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa painotetaan nykytilannetta ja asiakkaan nykyistä käyttäytymistä ja pyritään muuttamaan
käyttäytymismallia. Myös lääkehoito voi toisinaan olla tarpeen, jotta asiakas uskaltaa muuttaa käyttäytymismalliaan.

Eri fobioiden hoidossa on yhtäläisyyksiä ja eroja. Kaikille yhteinen piirre on, että jokaisen asiakkaan fobiaa käsitellään ainutkertaisena ja
sitä tarkastellaan sellaisena kuin se nykytilanteessa ilmenee eli selvitetään, miltä asiakkaasta tuntuu, mitä hän ajattelee ja miten toimii
ongelmallisissa tilanteissa, niin että fobia säilyy. Hoidon tärkein perusperiaate on, että pelko-oireinen pysyy pahaa oloa aiheuttavissa
tilanteissa, kunnes ahdistus lievenee tai katoaa. Tilanteista pakeneminen on aikaisemmin ollut ainoa ratkaisu. Vanha käyttäytymismalli
on nyt murrettava ja haettava uusia ratkaisuja. Toinen perusperiaate on, että hoidossa edetään aina asteittain ja asiakkaan ja terapeutin
on oltava yksimielisiä joka vaiheessa. Mitään yllätyksiä ei myöskään saa esiintyä.
(lähde: Fobiat, Kerstin Hellström 2000)

fobioiden hoitaminen

Kongitiivinen terapia

Kongitiivinen lyhytterapia yhdistettyna lääkehoitoon vähentää masennuksen uusiutumista huomattavasti. Kongitiivista terapiaa
saaneista 29 prosentilla ja tavallista hoitoa saaneista 47 prosentilla masennus uusiutui vuoden sisällä hoitojakson päättymisestä.

Kongitiivinen terapia kohottaa potilaan itsearvostusta ja auttaa häntä pitämään ajatuksiaan ajutuksina, ei muuttumattomina tosiasioina.

Kongitiivisessa terapiassa työskentely kohdennetaan painotetusti potilaan uskomusten ja niiden kehämäisten vaikutusten tunnistamiseen sekä
masennuksen uusiutumisen ehkäisemiseen.

Terapian loppupuolella potilaiden on tarpeen harjoitella selviytymistä omin avuin terapeutin ollessa taka-alalla mutta käytettävissä
tarpeen tullen.

Kun potilas tunnistaa stressaavat tilanteet ja tyypilliset oireensa, hän pystyy paremmin ennakoimaan mahdolliset takapakit ja ryhtymään
ehkäiseviin toimiin.

Suurimmalla osalla pitkäaikaisesta masennuksesta kärsivistä on masennuksen lisäksi ahdistuneisuutta, persoonallisuushäiriö tai päihdeongelma.

Toistuvia teemoja ovat kokemukset vaille jäämisestä, yksinäisyydestä ja myös itseen kohdistuvasta kriittisyydestä.

Skeematerapia interagtiivisena hoitomallina soveltuu myös pitkäaikaisen masennuksen hoitomalliksi. Skeematerapiassa potilasta
autetaan muuttamaan syvään juurtuneita, haitallisia toimintamallejaan.

Tavoitteena on, että potilas tunnistaa tarpeensa, ohjautuu terveesti niistä käsin ja pystyy rakentavilla tavoilla saamaan ympäristöltään
vastakaikua tarpeilleen.

Skeematerapian teho perustuu ennen muuta terapeutin tarjoamaan vanhemmointiin, vanhemmuuden osittaiseen korvaamiseen
potilaalle.

Terapiassa skeemat tai skeemamoodit aktivoidaan muun muuassa mielikuvatyöskentelyn avulla. Niitä parannetaan käymällä
hoitavia keskusteluja skeemojen tai moodien välillä, terapeutin avustamana ja siirretään terapiassa koettu muutos
arkielämään kotitehtävien ja muiden yksilöllisten harjoitteiden avulla.
(lähde: krooninen masennus 2008)


Tietoa masennuksesta ja sen hoidosta    


- Tunnetila vai sairaus

Masennuksen tunne on jokaiselle tuttu esimerkiksi pettymysten tai
menetysten kautta. Sairaudesta puhutaan silloin, kun masentunut
olotila on kestänyt vähintään kahden viikon ajan ja heikentänyt
toimintakykyä.

Yleisimpiä masennuksen oireita ovat:
 Masennuksen hoito

- Masennuksen varhainen tunnistaminen ja hoidon aloittaminen ovat onnistuneen hoidon perusta

Itsehoito
 Ammattiapu
 Depressiohoitajat

Depressihoitaja on terveyskeskuksessa työskentelevä psykiatrinen sairaanhoitaja, joka yhteistyössä
lääkärin kanssa hoitaa lievää ja keskivaikeaa masennusta sairastavia potilaita. Depressiohoitajalle tullaan
pääsääntöisesti lääkärin lähettämänä. Depressiohoitaja antaa tietoa masennuksesta ja seuraa toipumista.
Häneltä saa tukea oireiden sietämiseen ja hoitojen toteuttamiseen sekä mahdollisten elämäntapamuutosten
tekemiseen.

Depressiohoitajan kanssa on mahdollista pohtia masennuksen syitä ja etsiä omia voimavaroja. On myös
tärkeä oppia tunnistamaan masennusta ylläpitäviä ajattelutapoja. Depressiohoitaja ohjaa myös masennuksen
itsehoito- ja ennaltaehkäisyryhmiä.

Lääkitys

Tehokkaaksi hoitomuodoksi on tutkimuksissa todettu lääkehoidon ja keskustelun yhdistelmä. Lääkäri arvioi
lääkehoidon tarpeellisuuden.

Wiitaunioni (Viitasaari ja Pihtipudas)

Depressiohoitaja Harri Back
Sairaalantie 4
44500 Viitasaari
p. 0400 330 473

Elämä satuttaa

Vaikeat elämäntilanteet ovat osa elämää, vaikka elämästä mieluiten sulkisikin pois ahdistuksen, kärsimyksen ja kuoleman.
Elämä etenee enimmäkseen rauhallista kulkuaan, mutta elämä on silti myös ennakoimatonta eikä ihminen aina pysty
hallitsemaan omaa elämäänsä. On suostuttava elämään riippuvaisena ja haavoittuvana. Ihminen ei ole myöskään sattuman
armoilla oleva avuton uhri vaan ihminen voi sekä omalla kohdallaan että yhteiskunnan ja jopa maailman tasolla vaikuttaa
moniin asioihin. Silti kuvitelmat kaikkivoivasta ihmisestä antavat väärän kuvan elämästä ja syyllistävät yksilöt sellaisistakin
elämänkohtaloista joihin he itse eivät ole voineet vaikuttaa.

Vaikka sairastuminen tai muu vaikea elämäntapahtuma olisikin osin yksilön itsensä aiheuttama, hän tarvitsee selviytyäkseen
toisten ihmisten tukea ja apua. Meidän tulee oppia käsittelemään elämään liittyvää ahdistusta ja surua. On kyettävä kohtaamaan
sairaus, kärsimys ja kuolema. Tähän tarvitsemme toisiamme. Mikäli emme kriisivaiheessa saa tukea emmekä pysty käsittelemään
tapahtunutta ja sen aiheuttamaa vihaa, syyllisyyttä, pelkoa ja avuttomuutta, toimintakykymme heikkenee ja pahimmillaan
seurauksena voi olla sairastuminen tai syrjäytyminen.
(Lähde: Elämä satuttaa, kriisit ja niistä selviytyminen 2007)


Kriisistä selviytyminen

Älyllisesti suuntautunut selviytyjä tukeutuu älyllisiin käsittelykeinoihin.  Hän hakee tietoa, analysoi, käyttää
ongelmanratkaisutekniikkaa, siis käsittelee tapahtunutta rationaaliseen järkeilyyn perustuvin keinoin.

Emotionaalisesti suuntautunut selviytyjä prosessoi eli käsittelee kriisiä ennen kaikkea tunteen tasolla.  Hän ilmaisee tunteitaan
eri tavoin, käsittelee tunteitaan ja jakaa niitä muiden kanssa, purkaa tunteita itkien ja esimerkiksi taiteen tavoin.

Sosiaalisesti suuntautunut selviytyjä hakee selviytymiselle tukea muista ihmisistä, liittymällä toisiin.  Hän ottaa vastaan toisten apua
ja tukea ja tukee itse muita.

Luova selviytyjä käyttää mielikuvitusta apunaan vältelläkseen ja jopa paetakseen tapahtunutta tai löytääkseen ratkaisuja
tilanteeseen.  Käytössä ovat mielikuvat, unet ja intuitio.

Henkisesti suuntautunut selviytyjä tukeutuu omaan maailmankatsomukseensa.  Hän hakee ja saa tukea uskostaan, uskonnostaan
tai aatteestaan ja arvoistaan.

Fyysisesti suuntautunut selviytyjä tukeutuu toimintaan. Hän liikkuu, käyttää kehoaan ja huolehtii erityisesti fyysisestä
hyvinvoinnistaan, etsii rentoutumiskeinoja ja huolehtii riittävästi levosta ja unesta.
(Lähde: Elämä satuttaa, kriisit ja niistä selviytyminen 2007)
AJATUKSIA AUTTAJALLE

Ole läsnä ja käytettävissä omana itsenäsi, seuraa toista,
katsele ja kuuntele, jaa hänen kanssaan se, mitä sinussa tapahtuu.

Ahdistus helpottuu, kun tietää, mitä tuntee ja mitä haluaa.

Ahdistus syntyy, kun ei ole siinä, missä on.

Auttaminen on toisen auttamista todellisuuteen.

Auttajan ahdistus syntyy, kun ei jaksa kantaa autettavan tuskaa, ei siedä omaa avuttomuuttaan.

Auttaja ei voi mitään sille, että kuolema kuuluu elämään, mutta hän voi jakaa siitä johtuvan surun autettavan kanssa.

Auttavassa keskustelussa ei tule haluta mitään toisen suhteen, vaan tulee antautua yhteiseen prosessiin. Auttavan halu määrätä keskustelun kulkua on tuhoavaa.



Työuupumus
Masennusklinikka
Pelot
Lue tästä lisää peloista
Lääkkeet mielen hoidossa
Masennuksen hoito
Mielenterveyden keskusliitto
Yliopistonapteekki

Mielimaasta ry <---------- tutustu!

Äimä ry <------ tutustu!

Tukinet
SOS-keskus


Yhdistyksestä Menierentauti Menierentauti lyhyesti Tinnitus Ruokavalio Tapahtumakalenteri Linkit Jäseneksi
 Yhteystiedot Alkuun